Mitä Orpon hallitusohjelma merkitsee luonnolle?

Suomessa on uusi hallitus ja eduskunta aloitti tänään hallitusohjelman käsittelyn. Tasavallan presidentti Niinistö totesi eilen ohjeeksi uudelle hallitukselle: ”Ilmastonmuutos ja luontokato kiihtyvät. Enää meillä ei ole varaa aikailuun vaan päätöksiä tarvitaan nyt, myös maailmanlaajuisesti.” Viisaita sanoja.

Ympäristökriisi on aikamme suurin kysymys. Enää ei ole mahdollista tehdä vastuullista politiikkaa, jos ekologiseen kestävyyteen ei tartu sen vaatimalla vakavuudella. Läpileikkaavasta teemasta ympäristö on jälleen palautettu omaksi alaotsikokseen. Ohjelman erikoisuutena voidaan pitää sitä, ettei luonnon kannalta Suomen tärkeintä sitoumusta pysäyttää luontokato vuoteen 2030 mennessä mainita lainkaan, eikä 30 prosentin suojelu- ja ennallistamistavoitetta ole kirjattu ohjelmaan. Sen sijaan todetaan, että: “Suomi vastaa luontopolitiikallaan kansainvälisiin sitoumuksiin”. Kaiken järjen mukaan tämä kuitenkin tarkoittaa samaa asiaa. Eli voitaneen todeta, että politiikka on politiikkaa.

Mutta mitä hallituksen tuore ohjelma oikeasti tarkoittaa Suomen luonnolle ja orastaville luontoarvomarkkinoille?

Luonto nousee ilmaston rinnalle ja elinkeinoelämä ratkaisijan rooliin

Ehdottoman positiivisena asiana voidaan pitää sitä, että hyvistä luontovaikutuksista halutaan tehdä Suomelle tärkeä vientituote ja luontopositiivisuudesta kilpailuetu. Luontokato nostetaan vahvasti ilmastonmuutoksen rinnalle ja elinkeinoelämän rooli aikamme suurimman kysymyksen ratkaisemisessa nousee selvästi esiin. Suojelutoimet ovat elintärkeitä, mutta ne eivät yksin riitä. Suojelupinta-alan rinnalle tarvitaan markkinaehtoista säätelyä.

Markkinoiden kyvyttömyys tunnistaa luonnon arvo koko talouden perustana on johtanut kestämättömään kierteeseen. Kun ekosysteemipalveluiden arvo ei näy taloudessa, suossa on arvokkainta energiaturve, metsässä puukuutiot ja tunturiluonnossa kaivannaiset. Nämä ekosysteemit kuitenkin tuottavat happea, puhdasta vettä, ravintoa ja hyvinvointia. Ekosysteemipalvelut ylläpitävät elämää.

Markkinoiden näin perustavanlaatuisen epäonnistumisen korjaamiseksi tarvitaan luonnon arvon tunnistavia markkinamekanismeja. Tässä yhtenä keinona on ekologinen kompensaatio, johon löytyy pohja uudesta luonnonsuojelulaista. Ekologisen kompensaation avulla luonnolle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä monimuotoisuutta toisaalla. Hallitusohjelmassa kompensaation edistämiseen sitoudutaankin, mikä on tärkeää.

Lisäksi eri toimialoja kannustetaan laatimaan monimuotoisuustiekartat, joiden kautta ymmärrys taloudellisen toiminnan luontoriippuvuudesta ja luonnon ekosysteemipalveluista lisääntyy. Yritysten tueksi kehitetään toimintamalli ohjaamaan toimenpiteitä luontokatoa lisäävään toiminnan vähentämiseksi. Kaikki nämä toimet ovat kannatettavia.

Luonnolle aiheutetulle haitalle on asetettava hinta ja rajat. Luonnon kannalta positiivisen tuotannon on oltava luontoa kuormittavaa kannattavampaa. Luonnon monimuotoisuus tulee näkyä investointien tuottolaskelmissa, yritysten arvoissa ja rahoittajien päätöksenteossa. Jo hyvin maltilliset luonnonhaittamaksut lvat kannustimen rajoittaa erityisesti sellaista luonnolle haitallista toimintaa, jonka taloudellinen merkitys on vähäistä.

Kun luonnonsuojeluun on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa on äärimmäisen tärkeää, että valtio tukee luonnonarvomarkkinoiden syntyä.

Vaelluskaloille ja virtavesille hyviä uutisia

Virtavesiensuojelun osio on Orpon hallitusohjelman parasta antia. NOUSU-ohjelmaa jatketaan, vähämerkityksellisiä vesivoimaloita puretaan ja vesistöjä ennallistetaan. Yksi luontotoimien kannalta merkittävimmistä kirjauksista ohjelmassa on sitoutuminen Palokin koskien ennallistamiseen. Tämä on tärkeä linjaus. Palokin elvyttäminen edesauttaa vaelluskalakantojen elpymistä ja luo uusia mahdollisuuksia alueen luontomatkailulle ja yrittäjyydelle. Pitkään odotettu asia on myös vesilain uudistus. jotta vesivoimaloille voidaan määrätä kalatalousvelvoitteita myös jälkikäteen.

Myös Itämeri on odotetusti hyvin läsnä ohjelmassa. Saaristomeren tilan parantamiseksi lisätään eläinperäisen ravinteiden kiertoa, parannetaan maaperän pidätyskykyä ja poistetaan ravinteita vesistöistä. Lisäksi meriluonnolle tulee uusi vapaaehtoinen suojeluohjelma. Hyviä asioita kaikki.

Metsäkysymystä ei uskalleta ratkaista

Jos vesiluonto on hallitusohjelmassa huomioitu hyvin, luontokadon vaikeimpaan kysymykseen, eli metsiin, ei uskalleta ohjelmassa tarttua. Kaksi kolmasosaa Suomen maapinta-alasta on metsää ja yli kolmannes Suomen uhanalaisista lajeista on ensisijaisesti metsälajeja. Luontokatoa ei saada Suomessa pysähtymään, ellei sitä pysäytetä Suomen metsissä.

On hyvä, että hallitusohjelmassa aiotaan suojella jäljellä olevat valtion luonnontilaiset, vanhat metsät. Tavoite on kuitenkin kirjattu tavalla, joka ei takaa näiden metsien suojelua. Samalla hakkuutaso valtion metsissä aiotaan pitää ennallaan tai sitä jopa lisätään. Tämä jo itsessään vaarantaa Suomen luontotavoitteiden saavuttamisen. Metsiensuojelua esitetään tehtäväksi vapaaehtoisen METSO-suojeluohjelman suojelukeinojen avulla ja ohjelmaa kehitetään. Tämä on hyvä. Vapaaehtoinen suojeluohjelman edistäminen vaatii kuitenkin rahaa. Ja rahaa luonnonsuojeluun on hallitusohjelmassa selvästi vähemmän kuin viime kaudella.

Vaikka hallitusohjelmassa mainitaan sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin, ei ohjelmassa ole keinoja siihen, miten hallitus aikoo saavuttaa YK:n Montrealin luontokokouksessa asetetun 30 prosentin suojelu- ja ennallistamistavoitteen. Metsien osalta ohjelma ei ikävä kyllä tarjoa ratkaisuja. Näitä ratkaisuja on lähdettävä etsimään laajemmalla rintamalla.

Lajien uhanalaistumiskehitystä ei oteta riittävän tosissaan

Uhanalaisuuskehitystä on vaikea pysäyttää, jos ei suojella uhanalaistuneita lajeja. Tästä näkökulmasta hallitusohjelma on pettymys. Suurpetojen ja hylkeiden metsästys halutaan turvata ja susien metsästys mahdollistaa. Elpyneet suojellut lintulajit kuten valkoposkihanhi ja merimetso siirretään metsästyslakiin, mutta vastaavaa korjausliikettä ei tehdä uhanlaistuneille lintulajeille. Kun elpyneiden lajien metsästystä mahdollistetaan ja lisätää, tulisi vastaavastu uhanalaistuneita lajeja siirtää metsästyslaista luonnonsuojelulakiin ja suojelun piiriin. Ainoana suojeltavana nisäkkäänä ohjelma mainitsee saimaannorpan, jonka kannan kasvun edellytykset halutaan turvata. Mitään konkreettisia keinoja, kuten verkkokalastuskiellon laajentamista ei ohjelmassa kuitenkaan mainita.

Pysäyttääkö Petteri Orpon hallitusohjelma luontokadon?

Petteri Orpon hallitusohjelma ei luontokatoa pysäytä, kuten ei pysäyttänyt edellinenkään hallitusohjelma. Luonto on kuitenkin nousemassa ilmastonäkökulman rinnalle ja tätä kuvastaa myös se, että luontopolitiikka tuodaan osaksi pääministerin johtamaa ilmastopolitiikan pyöreää pöytää. Luonnonsuojelumäärärahojen laskeminen on kuitenkin huono signaali. Samalla on todettava, että luontokadon pysäyttäminen on niin suuri tehtävä, ettei sitä ole edes mahdollista tehdä vain julkisin varoin. Tilanteessa, jossa kasvumme ja hyvinvointimme nojaa planeetan ekologisen kantokyvyn ylittävään luonnovarojen ylikulutukseen, tarvitaan selvästi suurempi korjausliike.

Erityisen tärkeä linjaus on hallitusohjelman tavoite kääntää yhteiskunnan toiminta luontopositiiviseksi. Tämä tarkoittaisi rohkeaa säätely-, tuki- ja veropolitiikan uudistamista. Sitä ei kuitenkaan liene odotettavissa. Tärkeä linjaus silti on. Se kuvaa sen muutoksen laajuutta, joka meillä on edessä. Tähän muutokseen tarvitaan niin julkista kuin yksityistä sektoria.

Hallitusohjelma on välietappi. Työ luonnon ja elinkelpoisen planeetan puolesta jatkuu.