Juuri nyt yrityksiltä vaaditaan vastauksia siihen, miten he ryhtyvät toimiin luonnon tilan parantamiseksi.
Käsitteistö
Luonnon monimuotoisuus
Elollisen luonnon monimuotoisuus, eli ekosysteemien (luonnon pääoman) kirjo, lajien runsaus sekä lajien sisäinen geneettisen perimän muuntelu turvaa elämämme edellytykset maapallolla. Ekologista monimuotoisuutta voidaan tarkastella spesifisesti tietyn luontotyypin sisällä tai kokonaisasvaltaisesti globaalilla tasolla. Se on kaiken toimintamme edellytys, sillä monimuotoisuus mahdollistaa ekosysteemipalveluita kuten puhtaan veden saatavuuden, ilmaston säätelyn, ruuan ja lääkkeiden tuotannon sekä tulvasuojan. Ekosysteemipalvelut ovat taas edellytys yhteiskuntien ja koko talouden olemassaololle.
Luontojalanjälki ja -kädenjälki
Ihmisen, tuotteen, palvelun tai organisaation luontojalanjälki kertoo kokonaisvaikutuksen luonnon monimuotoisuuteen. Yleensä luontojalanjälki mittaa tietyn toiminnan tai palvelun haittaa luonnolle. Tämän selvittäminen edellyttää monimutkaisten ja kansainvälisten hankintaketjujen analysointia ja mallinnusta, sillä esimerkiksi raaka-aineen hankinta, tuotantoprosessi ja käyttö pitää huomioida koko tuotteen elinkaaren aikana. Tuotteen tai palvelun aiheuttamia positiivisia vaikutuksia luonnolle kutsutaan luontokädenjäljeksi.
Luontokato
Ihmisen toiminnan aiheuttama luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, jonka seurauksena tapahtuu elinympäristöjen tilan heikkenemistä ja lajien uhanalaistumista. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi lajien ja luonnonympäristöjen häviämistä, pirstoutumista ja pienenemistä sekä samalla myös geneettisen kirjon kaventumista. Luontokato vaikuttaa merkittävästi ympäristön lisäksi myös talouteen ja jopa puolet maailman bkt:sta onkin suoraan riippuvaista luonnon ekosysteemeistä. Keskeisimmät luontokadon ajurit ovat maankäytön muutokset, lajien ja luonnonvarojen suora hyödyntäminen, ilmastonmuutos, saastuminen ja vieraslajit.
Luontopositiivinen vaikutus
Net Positive Impact (NPI) eli luontopositiivinen vaikutus tarkoittaa tilannetta, jossa luontoon vaikuttavat hyödylliset vaikutukset ovat haittoja suuremmat, eli toiminta vahvistaa luonnon monimuotoisuutta. Lievennyshierarkian mukaisesti toiminnan haitat luonnolle pitäisi ensisijaisesti välttää, tämän jälkeen minimoida ja viimesijaisesti korjata ja kompensoida. Luontokadon välttämisen tai minimoimisen lisäksi on kuitenkin tehtävä myös monimuotoisuutta vahvistavia toimia, kuten ennallistamis-, kunnostus-, suojelu- ja hoitotoimia, jotta nettovaikutukset jäävät positiivisiksi.
Luontovaikutusten sääntely ja viitekehykset
Tieteeseen perustuvat luontotavoitteet (SBTN)
Tieteeseen perustuvat luontotavoitteet eli Science Based Targets for Nature (SBTN) on yrityksille ja kaupungeille luotu viitekehys, jonka avulla on mahdollista mitata vaikutuksia ja riippuvuuksia luonnosta sekä asettaa tieteeseen perustuvia ja vertailukelpoisia tavoitteita luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi. Ilmastovaikutuksille ja -tavoitteille luotu Science Based Targets for Climate on tällä hetkellä laajasti hyväksytty ja käytetty ilmastostrandardi. SBTN, joka lanseerataan vuoden 2023 aikana, tulee arvioiden mukaan olemaan vastaava alan johtava viitekehys luontokadon torjuntaan.
Taskforce on Nature-related Finance Disclosures (TNFD)
Viitekehys ja työkalu, jonka tavoitteena on huomioida luontovaikutukset taloudellisessa ja liiketoiminnallisessa päätöksenteossa sekä ohjata yritysten luontoon liittyvien taloudellisten tietojen yhtenäisempää raportointia. Aloite on markkinalähtöinen sekä tieteeseen perustuva ja se pohjautuu YK:n biodiversiteettisopimuksen “no net loss by 2030 and net gain by 2050” -tavoitteisiin. Kehyksen avulla organisaatiot voivat tunnistaa, analysoida ja reagoida luontovaikutuksiin liittyvän toimintansa riskejä ja mahdollisuuksia. Kehyksen avulla ympäristövaikutusten ymmärtäminen, kehittynyt data ja selvemmät päätöksentekokriteerit valtavirtaistuvat.
Kestävyysraportointidirektiivi (CSRD)
EU:n neuvoston hyväksymä yritysten kestävyysraportointidirektiivi eli Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) asettaa yritysten vastuullisuusraportoinnille uusia vaatimuksia ja astuu voimaan vuodesta 2024 alkaen asteittain. Lakimuutoksen johdosta sijoitusrahastojen ja finanssimarkkinatoimijoiden on tulevaisuudessa helpompi kohdentaa rahavirtoja kestäviin investointeihin. Avoin digitaalinen tietokanta mahdollistaa myös kestövyystietojen tarkastelun muille sidosryhmille ja läpinäkyvyys edesauttaa yrityksiä houkuttelemaan uusia investointeja. Raportoinnin sisällön tulee määrittelemään tarkemmin kestävyysraportoinnin standardi ESRS.
Kestävyysraportointidirektiivin standardit (ESRS)
European Sustainability Reporting Standards (ESRS) standardit määrittelevät kestävyysraportoinnin direktiivin edellyttämän yksityiskohtaisemman sisällön ja ne tulevat pakolliseksi eri toimialojen yrityksille porrastetusti riippuen yrityksen koosta ja luonteesta. Ensimmäiset luonnokset standardeista on julkaistu 2022 vuoden lopulla ja delegoitua asetusta odotetaan julkaistavaksi 2023 kesällä. Ympäristön lisäksi raportoinnin aihepiiriin kuuluvat myös sosiaaliset vaikutukset ja yrityksen hallintokäytännöt. Tulevaisuudessa yritysten on sisällytettävä vastuullisuusraportit osaksi tilinpäätöksen toimintakertomusta ja varmennettava tiedot tilintarkastajalla tai muulla virallisella taholla.